maanantai 2. helmikuuta 2015

Leijonaemo taalla, hei!

Tuntuu pahalta, kun oma lapsi on sairas. Toivoo voivansa auttaa, samalla kun toisen on vain paha olla, laakkeillakin autettuna. Korvatulehdusta ei kuulemma enaa nykyaan hoideta antibiooteilla, mutta meinataan kuitenkin kayda kysymassa olisiko parempi saada kuume laskemaan ja parantaa akuutti tulehdus pois? Herralla on aiemmin parit putket korvissa ollut, joten saa nahda millainen kierre tasta sitten alkaakaan. Myonnan suoraan, etten luota takalaiseen sairaanhoitoon samalla tavalla kuin  Suomessa, mutta nailla on nyt mentava.

Vaikka tama aiti tekeekin valilla paljon toita ja isa on lasten arjessa vahvemmin mukana koti-isana ollessaan, on aiti usein se tuki ja turva, jonka kainaloon kaperrytaan, kun on paha olla. Sydanta sarkee, kun toinen kertoo olevansa niin puhki ettei jaksa mitaan tehda, edes nostaa paata. No, jos se tasta taas huomenna alkaisi voiton puolelle kaantya. Mennaan aamulla kaymaan laakariin, kun isosisko on viety kouluun.

Viime viikot ovat olleet kuten arvata saattaa, melko kiireisia. Eika vahimmassa maarin gradun kirjoittamisen (tai toistaiseksi lahinna tiedonhaun ja lukemisen parissa mennaan). Viikonloput ovat ihanaa perheen yhteista aikaa. Tama viikonloppu meni kaverisynttareita juhliessa, mutta ehdittiin me kayda illallisellakin vain oman perheen kesken, ihanaa! Lapset kayttaytyivat tosi hienosti, kylla heista ilmeisesti jonkinlaisia maailmankansalaisia on kasvamassa. Maisemat olivat aika ihanat, kuten kuvasta nakyy.

Myos rannalla ja leikkipaikalla kerittiin viikonloppuna kayda. Perheen pienin, joka puolikuntoisena myos niiskuttaa  talla hetkella, rakastaa lampoisessa ilmastossa olemista. Kun lampotila on iltaisin 18 astetta, niin laittaa kummasti pitkahihaista ja -lahkeista paalleen, kylmaa valitellen :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti