Käytiin aamulla lääkärissä uudemman kerran näyttämässä korvia, jossa sain heti ihmettelyt, miksei lauantaina jo määrätty antibiootteja? No näinpä, siksi sanoinkin tulevani lapseni kanssa nyt takaisin käymään. Näin itsekin vähän ajattelin. Tämä lääkäri tuntui kuitenkin jokseenkin pätevältä ja saimme käskyn tulla parin viikon päästä seurantaan, niin nähdään missä mennään välikorvassa olevien nesteiden kanssa. Kuulemma kuulo on tällä hetkellä 20% alempi kuin normaalisti... No ei mikään ihme, että on joutunut korottamaan ääntään saadakseen herraan liikettä. Eikä hän ole mitään suurempia ennen lauantaita valitellut. Lääkäri katsoi tuimana ja kysyi olenko varma että tämä on kestänyt vain 2 vkoa? No jos toinen ei puhu, ei voi tietää.... Ehkä tämä selittää herran mielialan vaihteluita tammikuussa, olemme siitä olleet vähän ihmeissään.
Olimme tänään sairaalan apteekissa hakemassa lääkkeitä, kun taas jälleen kerran mietin, että teimmekö mahdollisesti etikettivirheen. Istuimme miesten puolen odotuspenkeillä, minä naisena ja poikani (joka voi tulla naisten puolelle ikänsä puolesta). No olen ymmärtänyt, että tämä on näinpäin sallittua, mutta toisinpäin ei eli miehet kyllä häädettiin pois naisten puolelta. Ja on varmaan meille expat-naisillekin jotain lisäjoustoja välillä havaittavissa.... On tämä hivenen haasteellinen maailma joskus, kun tulemme niin erilaisesta kulttuurista. Olen hetkittäin norsu posliinikaupassa, mutta näillä mennään, kun muuta ei voi kuin kokemusten kautta oppia.
