maanantai 19. lokakuuta 2015

Elamaa Abu Dhabissa Vol 2.

Kuvia Abu Dhabista ja perheemme arjesta:














Elämä on aina valintoja täynnä, muutos vie kuitenkin aina uuteen suuntaa, useimmiten eteenpäin! Olemme olleet maailmalla kohta 2 vuotta ja täytyy edelleen olla erittäin tyytyväinen, että uskalsimme alunperin lähteä turvallisesta ympäristöstämme tutkimaan maailmaa. Suomeen pääsemme aina halutessamme takaisin, mutta näitä kokemuksia, kuten vahvaa kielitaitoa, lasten (ja omankin) maailman avartumista ja kokemusten kartuttamista emme olisi Suomesta käsin koskaan saavuttaneet vastaavalla määrin.

On ihana seurata omien lasten taitojen karttumista ja uskalluksen kehittymistä. Molemmat koulussa olevat lapsemme ovat tänä syksynä hakeneet mukaan koulun oppilaskuntaan; sen myötä valmistelleet postereita ja puheita, ja uskaltaneet heittäytyä täysillä mukaan kisaan, jossa kaikki eivät selviä voittajana ulos. Tässä tapauksessa se, joka halusi voittoa enemmän ja antoi valmisteluille enemmän aikaansa, jäi lopussa ulos kisasta ja nuorempi koululaisemme on nyt luokan edustaja mukana oppilaskunnassa. Muta yhtä kaikki, en voisi olla ylpeämpi heistä. Ja tähän listaan vielä lisäisin sen, että tämä kaikki on tehty muulla kielellä kuin äidinkielellä, niin arvostan suoritusta vielä enemmän. Englanti on toki tällä hetkellä jopa vahvempi kieli, ainakin jos puhutaan koulussa käytettävästä sanastosta tai matematiikasta, joten ei tämä sillä tavalla yllätä kuitenkaan.

Nyt mietimme kovasti tulevaisuutta ja seuraavaa siirtoa; koska ja minne! Vielä asialla ei ole kiirettä, mutta jossain välissä vuodenvaihteen tienoilla viimeistään, meidän täytyy koulujen, vuokrasopimusten yms. takia tietää lahdemmekö ensi vai seuraavana kesänä eteenpäin. Annetaan asioiden kehittyä omalla painollaan ja katsotaan rauhassa.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Meanwhile in Finland

Suomen talossamme näyttää kesän jäljiltä tosi hyvälle; piha saatiin hyvää kuosiin (ei toki valmiiksi asti), aita on valmistunut, roskakatos on saanut katon ja rapatun seinän väri on taas valkoinen. Hyvä fiilis! Hommat ovat edenneet supernopeasti, kiitos niille, joille se kuuluu.






lauantai 17. lokakuuta 2015

Elämää Abu Dhabissa

Syksy on alkanut rutiineineen koulussa ja loman jäljiltä töissäkin. Tajusin tänään, että ollaan jo niin pitkällä syksyä, että kynttilät voi jo taas kaivaa esille.


Meillä on ollut juuri mini-loma kotosalla, kun islamilaista uutta vuotta vietettiin keskiviikkona ja torstai oli töistäkin vapaapäivä. Lomalla ehdittiin saada ihanat vieraat torstaina kylään koko päiväksi (kiitos Evi & Co), perjantai vietettiin jäähallilla Super-Cupin merkeissä koko perheen voimin ja tänään lauantaina touhuttiin pienimmän kanssa autoratoja, isompien lasten ollessa kavereilla leikkimässä. Illalla ehdittiin vielä ostamaan Halloween-asuja, kun ne oli nyt jo pakko löytää, kun ne juhlat on jo 2 viikon (!) päästä. Ihanaa perheen touhuilua, joka on hyvin samanlaista riippumatta asuinpaikasta.


Tyttäremme pääsi pelaamaan oman joukkueensa kanssa ja oli aloitusviisikon pakkina nrolla 28. Olen enemmän kuin iloinen, että vuoden harjoittelun jälkeen homma sujuu jo näinkin mallikkaasti.

Puutarhahommia tehtiin tänään etupihalla. Palmun alunen on toiminut alueen kissojen vessanakin ja halusin sitä vähän ehostaa parempaan kuosiin. Kesä on kasveille raakaa aikaa, varsinkin poissaollessamme, kun puutarhuria ei ole. Koitetaan vielä puu elvyttää parempaan kuntoon....


Olimme viikko sitten mieheni kanssa ulkonakin ilman lapsia: Oktoberfestit järjestettiin myös Abu Dhabissa ja pääsimme työkavereideni kanssa sinne iltaa istumaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin...

torstai 14. toukokuuta 2015

Kuumaa kevättä rinnassa!

Kevät etenee kovaa vauhtia. Täällä Abu Dhabissa se tarkoittaa lämpötiloissa melkoista pomppua ylöspäin, viime päivinä on alkanut lämpömittari nousta jo reippaisiin päivälukemiin. Tänään auton mittarissa oli startatessa jo 47 astetta ja kotipihallakin vielä 45 astetta. Ei mikään ihme, että tuuli tuntui melko kuumalta naamalla, kun ulos töistä astuin.

Perheen pienin odottelee jo kovasti Suomen lomaa, kyselee vain koska lähdetään. Ja siis kesäkuun lopussahan perhe vasta Suomeen starttaa. Onhan se kuitenkin hyvä valmistautua ajoissa, kun tietää tarkasti :) Itsekin olen kesällä viitisen viikkoa lomalla, joten saamme olla kaikki ihanan pitkän pätkän raittiissa ilmassa ja vehreydessä. Perhe ja ystävät kertovat viileistä keleistä ja ovat sitä mieltä, että kyllä se lämpö on vaan niin mukavaa... Juu, on se niinkin, mutta viileään keliin voi laittaa vaatteita päälle, kun taas kuumalla et ihmisten ilmoilla oikein ota enempää pois. Sisällähän on tottakai viileää, puolensa kaikella.

Suomen kodissa tapahtuu taas ihmeitä appivanhempien puuhastellessa, kun piha muuttuu eri puolilta pikkuhiljaa. Kivituhkaa ja hiekkaa on tullut kasat pihalle laattojen viereen. Kauaa ne eivät paikallaa ehtineet ollakaan, kun kivituhkaa on jo levitelty, tärytetty, asennushiekkaa levitetty ja pohjia tehty laatoitukselle. Tänään kivihommia oli aloiteltu ja kyllä laatoitus vaan näyttää hyvältä, vaikkei reunoja olekaan vielä viimeistelty. Myös portaiden pinnoitus on vielä tulossa, mutta asia kerrallaan. Tämä on jo suuri muutos ja näyttää juuri siltä kun pitikin.


Muuten arki täällä kulkee omia reittejään.  Koulua on viisi viikkoa jäljellä, samoin kuin lasten harrastuksia koulussa. Käydään amerikkalaista koulua, joka tarjoaa after school -aktiviteetteja. Hyvä systeemi, jossa illat jäisivät vapaiksi, kun harrastetaan klo 15-16. Tai jäisi, jos ei olisi muita harrastuksia, kuten Suomi -koulua, lätkätreenejä yms. Vähän on ollut asioita päällekäin nyt kevään aikana, mutta kunnialla tästä lomaan selvitään. Täytyy omille lapsille nostaa hattua, että ovat jaksaneet ja omasta halusta kaikissa aktiviteeteissa käyneet. Motivaatioita kun löytyy, niin hyvin jaksaa painaa.

Kaikille mukavaa kesän odotusta ja kohta nähdään.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kuulumisia pitkästä aikaa

Elämä Abu Dhabissa on asettunut uomilleen, eikä tämä sen kummempaa arkea ole, kuin missään muuallakaan. Puitteet toki ovat erilaiset ja kulttuurierot kohdataan välillä kepeämmin ja välillä raskaasti (mieheni joutuu kotona purkaukset kuuntelemaan), mutta perusarki on sitä ihanan turvallista ja rauhallista. Lapset ovat onneksi jo oppineet englanninkielen ihailtavalla tavalla, pystyvät jo kommunikoimaan englanniksi vuoden jälkeen ja ääntämistä voi vain itse kadehtia. Hauskaa on kuunnella sitä oikeaa aksenttia, joka heillä on luonnostaan, kun sitä näinkin nuorena oppivat. Meillä se oikea aksentti on jatkossa amerikan-englanti, joka ainakin omaan korvaan kuulostaa hyvältä. Siihen olen pienen ikäni koriskentillä tottunut.
 
Mistä tulikin mieleen, että pitkästä, pitkästä aikaa pääsin taas koriskentälle pelaamaan, kun lastenvahtien paikallaollessa lähdin mukaan pelaamaan lauantai-illan korispeleihin, joissa mieheni on jo syksystä asti käynyt. Ja niin hauskaa oli, että päätimme jatkossa palkata vanhimman pienimmän perään tunniksi. Kengätkin kävin ihan ostamassa uudet, kun kerran vauhtiin päästiin......
 
 
Sisustamisen makuunkin päästiin, kun remonttiapu poran kanssa oli paikalla. Appivanhemmat olivat ihanat ja auttoivat pitkään odotelleen taulut seinälle ja toivat mukanaan tuulahduksen Suomesta, jonka olin nettikaupasta tilannut. Ohessa kuva Artekin julisteesta, jonka seinälle nyt laitoin. 
 
 
Täällä on viime aikoina ollut vielä ihanan leppoisat kelit, sillä lämpötila on päivittäin pysynyt alle 30 asteen ja iltaisin on ollut jopa viileää alle 20 asteen lämpötiloissa. Hupparia on saanut päälleen laittaa, joka tuntuu mukavalta. Vielä toivoisimme pari viikkoa saavamme nauttia näistä keleistä, ennen kuin lämpö ampaisee taas niihin 40 asteen helteisiin. Viime vuodelta muistan, että muutos on yllättävän raju ja nopea. 
Ohessa kuvia täältä lasten harrastusten ja leikkitreffien lomasta. Päästiin perheen pienimmän kanssa bongaamaan laiturilta kalojakin. Yhtään ei nähty tällä kertaa, aiemmin on sentään muutama kylki vilahtanut!

 
 
 
 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Paranemista havaittavissa

Tänään menee jo huomattavasti paremmin, pojat olivat ottaneet vajaan parin tunnin päikkärit sulassa sovussa. Sain töihin kuvaviestin, jossa 7v ja 3v nukkuivat vierekkäin isossa sängyssä.

Käytiin aamulla lääkärissä uudemman kerran näyttämässä korvia, jossa sain heti ihmettelyt, miksei lauantaina jo määrätty antibiootteja? No näinpä, siksi sanoinkin tulevani lapseni kanssa nyt takaisin käymään. Näin itsekin vähän ajattelin. Tämä lääkäri tuntui kuitenkin jokseenkin pätevältä ja saimme käskyn tulla parin viikon päästä seurantaan, niin nähdään missä mennään välikorvassa olevien nesteiden kanssa. Kuulemma kuulo on tällä hetkellä 20% alempi kuin normaalisti... No ei mikään ihme, että on joutunut korottamaan ääntään saadakseen herraan liikettä. Eikä hän ole mitään suurempia ennen lauantaita valitellut. Lääkäri katsoi tuimana ja kysyi olenko varma että tämä on kestänyt vain 2 vkoa? No jos toinen ei puhu, ei voi tietää.... Ehkä tämä selittää herran mielialan vaihteluita tammikuussa, olemme siitä olleet vähän ihmeissään.

Olimme tänään sairaalan apteekissa hakemassa lääkkeitä, kun taas jälleen kerran mietin, että teimmekö mahdollisesti etikettivirheen. Istuimme miesten puolen odotuspenkeillä, minä naisena ja poikani (joka voi tulla naisten puolelle ikänsä puolesta). No olen ymmärtänyt, että tämä on näinpäin sallittua, mutta toisinpäin ei eli miehet kyllä häädettiin pois naisten puolelta. Ja on varmaan meille expat-naisillekin jotain lisäjoustoja välillä havaittavissa.... On tämä hivenen haasteellinen maailma joskus, kun tulemme niin erilaisesta kulttuurista. Olen hetkittäin norsu posliinikaupassa, mutta näillä mennään, kun muuta ei voi kuin kokemusten kautta oppia.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Leijonaemo taalla, hei!

Tuntuu pahalta, kun oma lapsi on sairas. Toivoo voivansa auttaa, samalla kun toisen on vain paha olla, laakkeillakin autettuna. Korvatulehdusta ei kuulemma enaa nykyaan hoideta antibiooteilla, mutta meinataan kuitenkin kayda kysymassa olisiko parempi saada kuume laskemaan ja parantaa akuutti tulehdus pois? Herralla on aiemmin parit putket korvissa ollut, joten saa nahda millainen kierre tasta sitten alkaakaan. Myonnan suoraan, etten luota takalaiseen sairaanhoitoon samalla tavalla kuin  Suomessa, mutta nailla on nyt mentava.

Vaikka tama aiti tekeekin valilla paljon toita ja isa on lasten arjessa vahvemmin mukana koti-isana ollessaan, on aiti usein se tuki ja turva, jonka kainaloon kaperrytaan, kun on paha olla. Sydanta sarkee, kun toinen kertoo olevansa niin puhki ettei jaksa mitaan tehda, edes nostaa paata. No, jos se tasta taas huomenna alkaisi voiton puolelle kaantya. Mennaan aamulla kaymaan laakariin, kun isosisko on viety kouluun.

Viime viikot ovat olleet kuten arvata saattaa, melko kiireisia. Eika vahimmassa maarin gradun kirjoittamisen (tai toistaiseksi lahinna tiedonhaun ja lukemisen parissa mennaan). Viikonloput ovat ihanaa perheen yhteista aikaa. Tama viikonloppu meni kaverisynttareita juhliessa, mutta ehdittiin me kayda illallisellakin vain oman perheen kesken, ihanaa! Lapset kayttaytyivat tosi hienosti, kylla heista ilmeisesti jonkinlaisia maailmankansalaisia on kasvamassa. Maisemat olivat aika ihanat, kuten kuvasta nakyy.

Myos rannalla ja leikkipaikalla kerittiin viikonloppuna kayda. Perheen pienin, joka puolikuntoisena myos niiskuttaa  talla hetkella, rakastaa lampoisessa ilmastossa olemista. Kun lampotila on iltaisin 18 astetta, niin laittaa kummasti pitkahihaista ja -lahkeista paalleen, kylmaa valitellen :)